Ikävä?

Aattelin tehdä vähän syvällisemmän lyhyen postauksen ihan vaa mitä oon täs viime päivinä miettinyt.

Oon ollut Turkissa kohta 6 viikkoa, toisiaan aika on madellut ja toisinaan kiitänyt liiankin nopeasti. En oo ennen virallisesti asunut ilman vanhempia, mitä nyt opaskoulun ajaksi muutin arkipäiviksi Päivölään, mutta aina kuitenkin tulin viikonlopuksi takaisin kotiin. Joten aivan toiseen maahan muuttaminen yksin ja uusiin ihmisiin tutustuminen voisi kuullostaa melko hurjalta elämän muutokselta, mutta täällä ollessani tajusin etten oikeastaan koskaan pelännyt tänne muuttoa, jännitti toki mutta ei pelottanut.
Nyt on jännä ajatella miten mun koko arki on aivan muuttunut. Kuusipuut on muuttuneet palmuiksi, lumihanget uimarannioiksi ja tavallinen 8 tunnin työpäivä 12 tunnin rupeamaksi. Melkein joka päivä kävelen valmiiseen pöytää ja syön mitä haluan, haen baarista vesipullon silloin kun halua ja pulahdan altaaseen silloin kun on liian kuuma. Tuskin enään nykyää osaan edes perunaa keittää. Mutta arvostus puhtaaseen hanaveteen, mitä meillä Suomessa on, on kyllä täällä kasvanut.
Mun perhe saapuu parin päivän päästä tänne lomalle viikoksi, vähän jänskää nähdä perhettä 6 viikon jälkeen. Ei täällä vielä ole pahaa koti-ikävää iskenyt kun ei ole ehtinyt paljoa kotia ajattelemaan. Mutta silloin kun se pienikin ikävä iskee niin se kans iskee kovaa vasten kasvoja.

Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missin' home

 

Sen lisäksi että kaipaa ihmisiä, oon alkanu kaipaamaan asioita suomessa. Eniten ehkä ruokaan liittyviä juttuja, niitä tuttuja makuja joita oon syöny koko ikäni. Parin päivän päästä saan ainakin ruisleipää, fazerin sinistä ja ah ihania juustonaksuja <3

Myös pienet asiat on osoittautuneet yllättävän vaikeaksi, pahinta on ehkä pyykin pesu kun en oo aina ihan varma mitä värejä voin pestä yhdessä muiden kaa..

kuva: weheartit



Myös huoneen siivoaminen ilman jonkun ainaista painostamista ei aina ole onnistunut, vaikka kämppikseni onkin siitä jo hieman toisinaan vihjaillut, etenkin silloin kun multa käpy palaa kun jotain asiaa ei löydykkään.

kuva: weheartit

Joten lyhyesti virsi kaunis, Äitii on ikävä!





Silakka show

Päästiin sunnuntaina taas vähän välttelemään velvollisuuksia töissä ja lähdettiin aamulla katsomaan delfiini showta Alanyan lähellä olevaan Sealanya puistoon. Käydää vierailemassa joissain kohteissa joihin Tjäreborg myy retkiä, että osataan sitten kans kertoa oikeasti että millainen paikka on kyseessä. Mukaan lähti tottakai myös Suomi vahvistukseni, Salmari, on aina niin ihanaa puhua Suomea, kun oleensä päivät pitkät puhun vaa englantia ja näyttelen että osaisin ruotsia myös :)

 

Turistit.

Paikalla oli monta delfiini kouluttajaa, suurin osa meksikosta. Hienoja temppuja tekivät delfiinien kanssa, kuten kuvassa näkyvä voltti ja myöhemmin esitelty delfiini surffaus.

 
 

Show aloitti söpöt merileijonat, joita oli 5. Oli kiva kun ne tuli ihan yleisön eteen esittäytymään.

 

Sitten vähän auringon lasku kuvaa

 

 

Rrrrafting!!

Tänään oli tosi hauska päivä, päästiin töiden sijaan vähän kokeilemaan koskenlaskua! Ja vielä parempaa siinä oli että meijän Suomi mafia kokoontui taas pitkästä aikaa.

Meillä oli töitä vaan aamulla 12:30 asti, jonka jälkee vaihettiin vaatteet ja lähdettiin bussilla kohti Sideä josta poimittiin loppu porukka mukaan. Matka Alanyasta joelle kesti yli 2 tuntia, joten bussissa tuli tänään istuttua ihan tarpeeksi.

Perillä syötiin lounas ja vedettiin kamat niskaan. Koskea laskettiin isoilla kumiveneillä, jokaiseen veneeseen mahtui 7 henkee. Melkottiin 13km jokea alas. Vesi oli super kylmää ja sitä roiskui päälle joka mutkassa, ja jos ei ollut mutkaa lähellä niin vähintää toinen vene tuli pärskyttää vettä päälle.

Mut kivaa oli ja toivottavasti lähdetään kokeilee tätä viel uudestaan kesän aikana!

 

 Team Oba edustaa

 

Ja meijän ihana Suomi mafia :)

 

Vielä täytyy töissä jaksaa vähä reilu viikko niin sitten koittaa viikon loma ja perhe saapuu Turkkiin :) Pääsee hotelliin nukkuu pehmeeseen sänkyyn :D aijjaij



Sairastelua ja tekotukkaa

Aika on mennyt melko nopeasti ja kohta oon ollut Turkissa jo kuukauden!! Hirveesti en oo kerennyt ruskettuu ku oon ollut hieman kipeänä. Reilu viikko sitten sain käteeni pienen noin sentin mittaisen haavan, joka tuli olemaan vähän enemmän ku pieni naarmu. Hiljalleen se alkoi kasvamaan ja keräämään "mätää ympärille, pian kädessäni oli nyrkin kokoinen avohaava. Lääkäri kertoi sitten että kyseessä on infektio joka on yleensä vain lapsilla, joten tänkin pöpön olen joltain vierailevalta lapsukaiselta saanut. Mutta onneksi tilanne alkaa näyttää jo paremmalta ja iho alkaa kasvaa haavan päälle, vielä pari päivää täytyy sidettä pitää kädessä. 

 Päivän aikana multa kysytään varmaan tuhat kertaa "what happened to your arm?" ja mä aina vastaan "nothing" ku stoori olis liian pitkä kerrottavaks niin monta kertaa :D

Ja sitten iloisempaan aiheeseen! Otin tänään hetken mielijohteesta hiustenpidennykset. Oppaat saa - 50% meidän yhteistyö kampaamosta joten tukka ja sen laitto maksoi 100€. Oon tosi tyytyväinen mun uuteen tukkaan kun se entinen reuhka alkoi olla jo melkoinen hiiren häntä :)

Taas alkaa kello olemaan jo paljon ja on mentävä nukkumaan kun aamulla on taas töitä. Perjantaina lähdetään Alanyan yöelämään juhlistamaan meidän kuopuksen, Trullen synttäreitä!

Where i work

Oon tosi huonosti saanu otettii kuvia hotellilla kun en koskaan hengaile kännykän kanssa siinä pelossa että joku päättää tönäistä mut altaaseen. Mut nyt sain otettua ilta kuvan altaalta ja myös kuvan mun "toimistosta"eli lasten kerhosta.

 

Iso allas. Täällä pidetään niin vesijumpat kun hauskat vesileikitkin. Ei hassumpi työ ympäristö..?

Lasten oma leikkikenttä. Merirosvolaivan takaa pilkistääkin meidän kerhotalo.

On my way from Oba to Alanya

Otin tossa jo muutama päivä sitten muutaman maisema kuvan mutten oo vielä onnistunut lataamaan niitä blogiin asti ilman että netti kaatuisi. Joten jätän löpinät lyhyeksi tällä kertaa.

 

 

 Kale Obasta katsottuna.

 

Oli sade tulossa päälle kun otin tän kuvan joten ei ihan ole edukseen. Mutta tosiaan kuvassa näkyy vähän "mun" hotellia :D kaikki noi vihreet rakennukset, edessä oleva valkoinen rakennus ja vesiliukumäet kuuluu Green garden hotellille.

Antalya kick off!!!

Meillä oli eilen kick off juhlat koko Antalyan tiimille. Töitä oli vaan lounaaseen asti jonka jälkeen pikaisesti vaihdettiin vaatteet. Meidät oli jaettu eri ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli teema jonka mukaan piti pukeutua, mun teema oli ZOO ANIMALS, mikä oli kyl vähän tylsä.
Yhteinen tapaaminen oli sovittu Alanyan toimistolle ja kun saavuttiin perille paikalla oli jos jonkun näköistä juhlijaa. Mutta ennen kuin juhlimaan päästiin suoritettiin muutaman tunnin mittainen tehtävä. Kaikki ryhmät sai ohjeet miten toimia ja kellon ajat milloin piti olla milläkin rastilla. Saimme myös listan asioista joita meidän piti kerätä päivän aikana. Listalta löytyi mm. kala, elävä hyönteinen, sininen hattu, sydämmen muotoinen kivi, kondomi, pallo, kilpikonna, siivoojan uniformu, Turkin lippu, 5 litraa vettä, uimapatja yms.
Listan lisäksi meidän tuli ottaa myös muutama kuva joista sai myös pisteitä. Piti olla ryhmäkuva taksissa, kuva linnalla, kuva yhdessä toisen matkatoimiston oppaan kaa ja kuva kahdesta Turkkilaisesta miehestä tekemässä Titanic kohtausta laivan nokassa.
Illalla sitten kokoonnuttiin yhdessä syömään ja juomaan Palm beachille. Näin myös entistä koulukaveriini Päivii, joka on töissä Sidessä. Ilta jatkui myöhemmin alanyan satamaan crazy horseen.

Zoo animals ryhmä taksissa



Yhteis kuva kämppis Trullen kaa <3

Mun normaali työpäivä

Aattelin kertoo näin alkuun mun normaalista työpäivästä. Toki jokainen päivä on erilainen mut kerron suunnilleen nii saatte jotain kuvaa siitä mitä teen täällä.
Työt alkoi virallisesti viikko sitten kun hotelli avattiin asiakkaille, sitä ennen oli viikon perehdytys ja tanssien sekä laulujen treenausta.
Viralliselta nimeltä olen siis Lollo&Bernie host animation team. Lollo ja Bernie on Tjäreborgin lasten kerhon maskotit, eli työskenlen lasten kaa.


kuva: Sunving



Normaalisti herään suunnilleen 8:30 ja kämpiltä lähdetään 9:00. Onneksi asutaan ihan työpaikan vieressä joten työmatkaan menee se minuutti. Hotellilla käydään ekana aamupalalla. Mun tiimiin kuuluu mun lisäksi 5 muuta, 2 ruotsalaista, 2 norjalaista ja tanskalainen, eli mä ainoana suomalaisena. 9:30 osa meistä lähtee herättämään Lolloa ja Bernietä aamu kävelylle aamupalalle moikkaamaan lapsia.
10:00 avataan lastenkerho jonnekka on kaikki lapset tervetulleita. Yleensä askarallaan, maalataan, tehdään helmitöitä tai pelataan ulkona.
Lasten kerho suljetaan kello 12, jonka jälkeen jokainen meistä lähtee suorittamaan jotain aktiviteettiä altaalle. Lapsille on Play and Splash, nuorille on crazy watercames ja aikuisille on vesijumppaa.
12:30 palataan takaisin kerholle ja vaihdetaan märät vaatteet kuiviin. Kun on kuvat vaatteet saatu päälle lähdetään lounaalle. Jos on ihan normaali päivä on lounaalla 2 tunnin tauko jolloin voi lähteä kotiin tai mennä kerhotalolle nukkumaan.
15:00 joko on lasten kerhoa tai maksullista ohjelmaa joka voi olla esim. aarteen etsintää tai maskotin synttäri juhlat. Tämä aktiviteetti loppuu noin kello 17. Ja tässä välissä on taas tauko
18 jälkeen käydään syömässä illallinen ja kello 19 on Lollo ja Bernie show tai ministart, jolloin lapset pääsee itse esiintymään lavalle.
Tämän jälkeen on vielä 30min kestävä minidisco lapsille. Kun disco loppuu saa lapset vielä halata Bernietä ja Lolloa ennen kuin lähtevät nukkumaan. Eli mun työpäivä loppuu yleensä 20:30

Työpäivät on melko pitkiä ja työskentely helteellä on toisinaan raskasta. Meillä on kuitenkin 2 päivää vapaata viikossa, mikä on melko paljon mun mielestä kun olin varautunut yhteen lomapäivään. Kun työskentelee animation teamissa vapaapäivät on aina samat, meillä ne on keskiviikko ja lauantai.

Mun työ on oikeesti tuhat kertaa hauskempaa miltä se vaikuttaa näin kirjoitettuna :)


Hello from Turkey!

Heipä hei!
Pääsin vasta nyt blogiin kirjoittamaan kun ei ole ollut nettiä täällä turkin kämpällä. Joten tänään otin härkää sarvista ja lopetin toivomisen että jotenkin meille netti järkätään. Ostin prepaid netin 30tl ja ilmoisesti se toimii vaan kun istuu parvekkeella. Kanssani tätä postausta siis kirjoittaa muutama kymmentä pientä surisijaa ja muuta viipeltäjää.

Taidanpa kirjoittaa ihan oman postauksen mitä tää mun työ nyt sit tääl turkissa on :)